perjantai 7. marraskuuta 2014

5. Kirjurinluoto





Kappale elvytetty Topon ja Tomin toimesta, pihisevä raato löytyi Rahtareiden hylätystä kontista. Komppi kääntyi aikoinaan ja se kuulosti hyvältä, sai jäädä. Tuttu tarina yksinäisyydestä, erilaisuuden tunteesta ja palavasta halusta tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kappaleesta tehtiin aikoinaan Liiterissä demo joka kuulosti ihan Wigwamilta jossa Ronnien paikalla kolistelisi Remu yhtäaikaa Rat Scabiesin kanssa. Haaveilin alunperin että kappaleeseen tulisi pianosoolo.

Kuvitelmissani Thelonious Monk nousee hieman sekavan oloisena lavalle kesken Howlin' Wolfin keikan jossain räkälässä jonne kenelläkään ei tulisi olla koskaan yhtään mitään asiaa. Wolf mulkaisee lavalle kapuavaa Monkia ja pistää kappaleen poikki, murahtaa bändille seuraavan biisin ja seuraa silmä kovana kuinka Monk hoippuu pianon ääreen. Kappale lähtee vaivihkaa liikkeelle, Monk ja Wolf tuijottavat toisiaan ja tunnelma on kaikkea muuta kuin rento. Paikalla olijat saavat kuulla muutaman tahdin musiikkia joka ei ole tästä maailmasta. Salin takaa lentää pullo joka osuu pianoon, Wolf heittää kitaran pois ja hyppää lavalta, alkaa joukkotappelu. Monk ei huomaa ympärillä olevaa kaaosta, omaan maailmaansa uppoutuneena hän vain jatkaa soittamistaan. Muddylta lainassa olevan telecasterin (Wolfin kitara kanissa bändin palkkojen maksua varten) feedback vihloo korvia. Tappelijat saavat pian tarpeekseen ja Wolf kiipeää takaisin lavalle. Wolf muuntautuu T-1000 -tyyliin silmiemme edessä Aladdin Saneksi ja Monkin tilalla istuukin Mike Garson, Jerry Lee Lewis ampuu revorverillaan kattoon ja bändi aloittaa seuraavan kappaleen...mitä hittoa, nyt pianon takana on Seppo Hovi joka muuntautuu Tori Amokseksi joka taas Liberaceksi...Dr. John tuumii baaritiskillä että " I Been Hoodood". Joopa joo...

Ei tullut pianosooloa, tuli Thoponious Monotoe.

Jukka


Tämä on yks meikäläisen supersuosikkeja Tekramütischin materiaalista, selkeesti Top 3 kamaa. Tarina on kuin suoraan meikäläisen arjesta - menneestä, nykyisestä ja valitettavasti tulevastakin. En ole ikinä tajunnut minkä takia jostain helevetin urheilutuloksista, telkkariohjelmista tai lööpeistä pitää jauhaa loputtomiin…

Eikö sen oman elämän pitäis olla niin mielenkiintoista, että siitä riittää kerrottavaa? Eikö kanssaihmisistä pitäisi olla sen verran kiinnostunut, että kysyis miten hurisee eikä jaaritella jostain Keken maalista?

Perkele.

Toppo

ps. Mie olin Rat Aaltonen tuolla Liiterin ekalla versiolla :)

Toppo ja Jukka valmiusasemissa. 

Tätä videota leikatessa tuli vähän mamoiltua. Ekassa versiossa ensimmäiset 30 sekuntia oli paikallaan istuvaa Toppoa ja seuraavat 20 Topon soittoa mutta katsojaystävällisyyden nimissä annoin periksi markkinavoimille. Directors cut -versio saa säästyä mahdollisen DVD:n myyntivaltiksi.
- Tomi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti