1. Laiva uppoaa

Tämä kappale osui kohdalleni Liiterin biisiarpajaisissa. Nimi toi välittömästi mieleen kavereitten kanssa juhannusyönä joskus 80-luvulla Vakkilanlahdessa tekemäni varman sukellusvenehavainnon. Lakimieheni ja Suomen valtio kieltävät minua kertomasta enempää, mutta tuskin he tätä lukevat, luulisi olevan näinä aikoina muutakin tekemistä.

Kappaleen musiikki sai alkunsa samalla reissulla Arin (nimi muutettu) vanhempien kesämökin laiturilla oleskellessamme kun yritin tapailla Timon (nimi muutettu) kitaralla Royalsin Out -kasetilla olevaa About Not Worth Writin' Home About -kappaletta. Katselin kuinka kyläläiset kasasivat kokkoa ja kelasin kappaleen alkuun ja yritin soittaa mukana. Tämän jatkuttua jo useamman tunnin alkoi Timo hieman huomautella ja vihjailla että nyt saisi jo riittää. Nuori vereni kuohahti, sanoin pahasti vaikka suu oli täynnä Pommac-limonadia ja Marie-keksejä ja annoin kitaran kaatua sylistäni laiturille. Tästähän Timo otti ja pillastui (minäkin olisin pillastunut, kitara oli nimittäin Ibanez Concord 698 Jumbo ja väriltään sunburst), tempaisi radionauhurin (Nesco Supertone)

Nesco edelleen tositoimissa, antenni katkennut ja muutaman kasetinkin imaissut...

edestäni ja heitti sen komeassa kaaressa veteen. Liekö heittotekniikan puutetta vai katumusta, radionauhuri lensikin kohti rantaa ja tippui suoraan jo ajat sitten parhaat päivänsä nähneen lasikuitusoutuveneen pohjalle. Tästä kaikesta seurasi tietenkin suukopua ja tönimistä joka loppui kuitenkin nopeasti. Kitaraankaan ei tullut isompaa kolhua. Sitten olikin aika lämmittää sauna.

Sami (nimi muutettu), porukan vanhimpana, oli varustautunut asianmukaisin juomin keskikesän juhlaan. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin saunoa ja ottaa uintikertojen välissä "hömpsyt" suoraan pullon suusta. Senhän tietää kuinka tässä kävi; kaikki puhuivat toistensa päälle, äänen voimakkuus nousi (Jyrkillä (nimi muutettu) myös äänen korkeus), kukaan ei kuunnellut ketään eikä mitään. Muistan hämärästi myös moottorisahan teräketjun käyttämisen vihtana (tai vastana). Joka tapauksessa, vesille venosen mieli, joten seuraavaksi oli juhannusyön souturetken aika. 

Kukaan ei huomannut että aikaisemmin päivällä veneeseen lentänyt radionauhuri oli tehnyt pienen reiän veneen ennestään hapertuneeseen pohjaan. Vettä pulppusi veneeseen koko ajan enemmän ja enemmän mutta eläydyimme niin voimakkaasti erään muutamaa vuotta aikaisemmin kultamitalin Suomelle soutaneen sankarin suorituksiin ettemme huomanneet asiaa, tai ehkä huomasimme mutta ei se ketään kiinnostanut.
Seuraava muistikuva onkin kun poliisit odottivat naureskellen laiturilla kun uimme rantaan. Koska tapahtumapaikka oli itäisen naapurimme välittömässä läheisyydessä tapahtuneesta nousi aikamoinen meteli molempien maiden rajavartiostoa myöten. Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen edelleen 100% varma että näin sukellusveneen periskoopin juuri hetkeä ennen veneemme uppoamista. Virkavalta taas väitti ja varmaan väittää tänäänkin että se oli verkon merkkinä ollut Mehukatti-kannu (nimi muutettu). Tapaus painettiin nopeasti molemman valtion toimesta ns. villaisella ja jouduimme allekirjoittamaan aika nivaskan kaikenlaisia virallisia asiakirjoja. 

 

Mutta takaisin tähän päivään. Sanat teimme nopeasti ja ne ovat täynnä salaisia viestejä ja merkityksiä niille jotka niitä etsivät. Kokeilin tässä kappaleessa ensimmäistä kertaa overtone singing-laulua. Todennäköisesti pääsin niin korkealle että laulu kuulostaa kuin siinä olisi vain yksi ääni. Naapuruston koiraihmiset ovat varmaan toista mieltä. Joka tapauksessa, ihana laulu kaiken kaikkiaan.
Topolla on varmaan sanansa sanottavana myös tästä kappaleesta.

Niin, entäs jos arvassani olisikin lukenut Angus Ankerias...?

Äänitysten jälkisäätöjä Onkamon lavalla. Äänittäjämme Janne toimii hattutelineenä ja Toppo tarkastuskuuntelee. Mikkitelineissä roikkuvat rääsyt ovat tuulisuojana toiminut pipo ja vastavalosuojaksi viritetty musta folio. Jukka pitää rakennusta pystyssä.