Tomi tässä hei. Olen kuvannut ja leikannut Tekramütischin videot ja suunitellut yhtyeen logon.
Nyt kerron asioita.
22.7.2014 piipahdin päiväseltään Joensuussa. Äidin moikkailua ja semmoista. Toppo lainasi autoa kuten tapana on ollut ja heitti minut illemmalla pihaltansa keskustaan hyvissä ajoin ennen lähtöäni. Kahvit juotiin. Tuli semmoinen funtsinta että jos haluamme että aiemmin höpöhöpäjetyt aatokset muutamien musiikkikappaleiden äänityksestä ja livekuvauksesta halutaan tehdä eikä jättää tuonnemmaksi niin jotakin pitää tehdä. Vaikka heti tai melkein.
Puheen asteelle jättäminen ei kiinnostanut kumpaakaan. Tarkastimme kalenterit ja katsoimme sopivan yhteisen vapaan viikonlopun. Niitä oli tasan yksi. Topolla on itseä hämmentävä kyky tarttua puhelimeen ja soittaa ihmisille. Sekä Jukka että äänityshommiin jo aiemmissa höpöpuheissa lupautunut Janne varasivat kuukauden päästä olevat päivät tähän tarkoitukseen. Muutama biisi jossain autiolla tanssilavalla nauhoille, ehkä mökille saunaan kavereiden kanssa ja Joensuun baarit. Tai rouva mukaan ja sienestystä ja marjastusta samalla vaivalla. Eipä jees.
Palasin kotiin Helsinkiin ja ostin lentoliput Joensuuhun. Perjantaina sinne ja sunnuntai-iltana takaisin. Ja varmistin että Ykä voi lainata digitaalista järjestelmäkameraa tuolloin. Valmius.
Ja sitten ilmeni että Joensuussa kytenyt luovuuspommi on alkanut räjähdellä. Elokuun puolivälin jälkeen suunnitelmat olivat selvät. Aiemmin funtsitut pari laulelmaa kuvataan ja äänitetään perjantai-iltana ja sen jälkeen purkitetaan 20 lyhyttä laulelmaa siellä sun täällä. Aikaa pari päivää. Ok, vaimo saa tulla mukaan mutta siellä ei sitten toisiamme tavata. Päätti jäädä kotiin.
Torstaina kuvauskaluston pakkaus (jalustoja ja lamppuja ja kameroita ja varakameroita ja muuta), lisämatkatavaran maksaminen lentoyhtiölle ja perjantaina päiväkoneella Joensuuhun, äidin moikkaus “tuskin enää tänä viikonloppuna tavataan” ja Topolle kamoja kollaamaan. “Kyllä nää autoon mahtuu.”
 |
| Minä (Tomi), Jukka ja Toppo romppeita läjäilemässä. |
1. kuvauspäivä, perjantai
Semmoinen paha homma oli käynyt että olin joko hukannut tai lainannut ikuisuudeksi firman reflan eli semmoisen heijaistinvehkeen jolla saa ulkona valaistusta nätimmäksi. Vitutti aidosti ja paljon. Osteluhommat. Ja Joensuussa ehdimme keskustaan vasta semmoiseen aikaan että Kuvanmaailma oli justiinsa mennyt kiinni. Auts. Vitutti aidointa aidommmin ja paljommin että joutuuko R-kamerakaupasta ostamaan. Onneksi olivat menneet kiinni jo aikaisemmin. Häpeä olisi ollut sieltä ostaa. Mennään sitten ulkokuvat avaruushuovalla ja styroksilla. Auts.
Ja sitten kioskille tupakin ostoon ja eikös siellä ole lottokuponkia tai veikkausta palauttamassa Kuukan Vesa-Matti Kuvanmaailmasta. Ja ei kun terve ja hei ja takaovesta kamerakauppaan sisään ja heijastinvehjettä valkkaamaan. Ja alennustakin antoi höppänä vanhasta muistista (piirsin Kuvanmaailmalle muutaman mainoskuvan joskus 90-luvulla) vaikka kaiken mitä olisi pyytänyt olisin maksanut.
No myöhempinä päivinä kuvauksissa sitten aurinko pilvineen teki äänityksellisesti kelvollisten otosten aikana topposet eli meni varjoon synkistelemään ja kuva on sitten ei sitä aivan kauneinta mitä nauhalle tarttui. Mutta kyllä Vesa-Matti ja Kuvanmaailma ovat ison kiitoksen ansainneet. Eli jos Joensuussa valokuvakamaa haluaa ostaa niin sieltä. (Miehän ostelen heidän verkkokaupastaan romuja tänne Helsinkiin asti).
Kuvailtiin sitten eri hommia, Janne saapui mestoille ja sitten mentiin yöksi Topolle ja pakattiin kamat seuraavaa päivää varten. Krooh pyyh sanoi Janne ja mie tungin korvatulppia syvemmälle päähän.
 |
| Kaikki kamat kyydissä paitsi soittokamat. |
2. kuvauspäivä
Kello soi 8.00. Viikonloppuna. Jepu jee mutta hyvää kahvia ja kohti seikkailuita. Suunnitelmathan olivat selvät. Katso kuva.
 |
| Kuvaussuunnitelma |
Nyt ollaan niin jännän äärellä että:
… jatkuu myöhemmin
-Tomi
